Vuosi sitten kävin Vaisakon luonnonsuojelualueella Halikossa ensimmäisen kerran huhtikuun puolivälissä ja sen jälkeen vielä monta kertaa. Näistä retkistä olen kirjoittanut aikaisemmissa blogeissa. Vaisakon alue tunnetaan nimenomaan hienosta vuokkojen kevätkukinnasta suurten tammien ja vaahteroiden juurella. Tänään lähdin käymään Vaisakossa hieman epävarmana siitä, ovatko edes sinivuokot vielä auenneet. Muiden vuokkojen aikahan on vasta äitienpäivän tienoilla. Ajattelin, että joka tapauksessa voisin katsella ja kuunnella lintuja, joita varmasti olisi sekä metsässä että Halikonlahdella, joka on aika tunnettu monipuolisesta vesilinnustostaan.
Vaisakkoon johtava kävelytie ja pitkospuupolku olivat kuivat ja helpot kulkea. Ympärillä oli märkää ja varjoisimmissa paikoissa näkyi olevan vielä luntakin. Muutamissa paikoissa huomasin yksittäisiä sinivuokkoja, joten toiveikkuuteni sai lisäpontta. Varsinaisessa tammilehdossa sinivuokkoja oli jo aika paljon mutta luulen, että paras kukinta on ehkä viikon-parin päästä. Ainakin viime keväänä koko rinne oli sinisenään vuokkoja.
Silti oli mukava kulkea reilun kilometrin mittainen lenkki tammilehdossa ja ihalla kaikissa sinisen sävyissä aurinkoa kohti kurkottelevia vuokkoja. Isot tammet ovat lehdettöminäkin majesteetillisia. Isoimpien kokoa ei edes kunnolla hahmota ennenkuin seisoo ihan vieressä. Muutamalla tammella lienee ympärysmittaa lähes neljä metriä.
Yhdessä kohdassa oli muutama punertavan sävyinen sinivuokkoyksilö ja vasta kotona kuvia katsellessani huomasin, että niissä oli terälehtiäkin enemmän kuin normaalisti. Yleensähän terälehtiä on 6-7 kpl mutta näissä oli 10-11, eli jonkinlainen kerrottu/ puolikerrottu variaatio oli kyseessä. Kun vielä bongasin Halikonlahdella isokoskeloita, voi todeta että oli onnistunut luontoretki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti