Päiväretki Teijon kansallispuistoon

Heinäkuiseksi maanantaiksi oli luvattu aurinkoista keliä, joten päätin lähteä Teijon kansallispuistoon tutkimaan, minkälainen reitti on Sahajärven kierros. Erityisesti minua kiinnosti järven ylitys köysilossilla.  Kansallispuiston reittiselostuksen mukaan matkaa tulisi reilut kahdeksan kilometriä ja korkeuserojakin olisi jonkinverran.

Ajellessani kohti Teijoa radiosta tuli YleSuomen Ajantasa-ohjelma, jossa aiheena oli retkeily- ja eräharrastus. Juontaja ja Suomen Ladun edustaja juttelivat varusteista ja retkikohteista ja vastailivat kuuntelijoiden kommentteihin. Ohjelma vei ajatukset mukavasti tulevaan reissuun, vaikka tällä kertaa oli kyseessä ihan muutaman tunnin päiväretki.

Lähdin Nenustannummen parkkipaikalta kiertämään Sahajärven kierroksen reittiä vastapäivään eli Laviakallion suuntaan. Keli oli mitä mainioin, lämpötila kahdenkymmenen asteen tuntumassa ja taivas sininen; mitä nyt muutama poutapilviköllykkä lipui siellä täällä. Hyvä päiväretki-ilma. Alkuosa reitistä kulki kuusivaltaisessa metsässä nousten vähitellen Hauenkuonon avokalliolle, mistä oli jo ensimmäiset näkymät Hamarinjärvelle.

Kalliolta laskeuduttiin vähitellen suon reunaan, Myöhemmin kartaa tutkiessani huomasin, että kyseessä olikin Hamarinjärven soistunut pohjukka. Ojan tai puron yli oli vanha silta, jonka keskellä oli mielenkiintoisen näköinen härpäke. Yritin tutkailla, mikä se on ja miten se toimii, mutta en keksinyt. Pieni infotaulu olisi ollut paikallaan.

Reilun kahden kilometrin jälkeen polku käy lähellä Hamarijärven rantaa, mutta jos haluaa mennä ihan vesirajaan, merkityltä polulta pitää poiketa. Kävin räpsäisemässä muutaman kuvan, mutta koska tässä kohdassa ei ollut mitään taukopaikan tapaista ja askel tuntui vielä kevyeltä, jatkoin matkaa kohti Laviakalliota. Se on hieno, iso avokallio, joka on jo kymmeniä metrejä ympäristöä korkeammalla. Nousu sinne tapahtui lähes huomaamatta ja polku oli helppo kulkea.





En lakkaa varmaan koskaan ihmettelemästä melkein paljaalla kalliolla kasvavia männyn käkkyröitä; mistä ne oikein saavat voimansa ja miten ne pysyvät pystyssä tuulessä ja myrskyssä? Kiertelin tovin kalliolla edestakaisin ja ihailin keloja ja kallion sileitä pintoja. Maisema avautui kilometrien päähän. Jo pelkästään näiden maisemien takia kannatti lähteä retkelle.

Laviakalliolta polku laskeutui maantien reunaan, jonka toisella puolella on parkkipaikka. Sen takaa polku jatkui kohti Kalasunttia. Tällä parkkipaikalla oli autoja oli paljon jo aamupäivällä, joten arvelin, että saaressa voisi olla enemmänkin porukkaa. Tämä on ilmeisen suosittu lähtöpaikka, koska muutaman sadan metrin mittainen polku Sahajärven rantaan oli kulunut toista metriä leveäksi.


Köysilossille ei sattunut nyt muita retkeilijöitä yhtäaikaa, joten kiskoin köydestä lossin liikkeelle kohti saaren rantaa. Yllättävän kevyesti se kulkikin. Rantaan päästyäni kiipesin niemen kärkeen kalliolle ihailemaan hienoa järvimaisemaa. Kalasuntin laavulla oli useampi lapsiperhevoittoinen retkikunta evästelemässä. Yksi pariskunta oli yöpynyt teltassa ja laitteli aamusyömisiään trangialla, joten hain itselleni taukopaikan hieman kauempaa aurinkoiselta kalliolta.

Termarikahvit juotuani kiertelin pienen lenkin tutkimassa mahdollisia telttapaikkoja, jos vaikka tulisi joskus lähdettyä tänne yöretkelle. Luvattomien nuotioiden jälkiä näkyi monessa kohdassa ja olivatpa jotkut kantaneet halkoja keskelle kuivaa metsää paikkaan, josta laavulle oli korkeintaan 50 metriä matkaa. Laiskuutta, tietämättömyyttä vai välinpitämättömyyttä? Nuotionhan saa tehdä kansallispuistossa vain merkitylle tulipaikalle eikä metsäpalovaroituksen aikana edes sinne. Juuri edellisellä viikolla Teijon kansallispuistossa paloi toista hehtaaria metsää.Metsäpalo oli lähtenyt luvattomasta nuotiosta ja siteä sammutettiin useamman palokunnan voimin pari vuorokautta. Nytkin maasto oli rutikuivaa ja metsäpalovaroitus voimassa.


Evästelytauon jälkeen lähdin jatkamaan matkaa toisella lossilla saaren eteläpuolelle. Nyt meitä oli useampia kyydissä, joten yhteisvoimin kiskoimme lossin vastarannalle. Matkaa lienee satakunta meriä, ellei enemmänkin.  Tuli mieleen, että tämä lossilla kulkeminen olisi varmaan aika kiva ja jännittäväkin juttu lasten kanssa retkeillessä.

Seuraava etappi nousi jälleen vähitellen ylemmäs ja ylemmäs avokalliolle, mistä oli hienot maisemat Sahajärven yli kohti etäällä siintävää horisonttia. Keväälle ennen lehtien puhkeamista järvelle näkyisi varmasti vielä paremmin. Avokalliolla lämpötila tuntui jo helteiseltä vaikka kevyt tuuli viilensikin mukavasti.

Viimeisellä pätkällä kostean lehtomaisen osuuden jälkeen tuli eteen hiekkatieosuus. Onneksi sitä oli vain kolmisensataa metriä ja sitten reitti pujahti taas männikkökankaalle.

Mietin siinä kävellessäni, miten voimakkaita jotkut tuoksumuistot voivat olla. Kuivan männikkökankaan tuoksusta tulivat väistämättä mieleen lapsuuden lähimetsässä vietetyt kuumat kesäpäivät, äidin tekemät, voipaperiin käärityt ruisleipäeväät ja Trip-mehu. Tripin laimeahko appalsiinimehun maku melkein maistui suussa kun tätä muistelin. Todellisuudessa tuskin sain eväitä mukaan päivän touhuihin montaakaan kertaa, vaikka joka päivä metsässä peuhasimmekin kavereiden kanssa. Mutta tuoksu-ja makumuisto jäi.

Lenkille tuli mittaa rannekkeeni mukaan 8.5 kilometriä. Aikaa käytin melkein neljä tuntia, sillä halusin nautiskella maisemasta ja reitistä ja kulkea kiireettömästi kameraa näpsytellen. Kaiken kaikkiaan mukavan vaihteleva reitti ja suurimmaksi osaksi helppokulkuista polkua. Korkeuserot eivät tuntuneet raskailta, kun nousut olivat loivia. Aivan reitin lopussa oli pari kohtaa, missä reittimerkinnät ovat harvassa ja missä helposti lähtisi seuraamaan väärää polkua. Pääosin kuitenkin reitti oli hyvin merkitty ja viitat olivat selkeitä, joten ilman karttaa pärjää tämän kierroksen oikein mainiosti kunhan muistaa minkä nimiseen paikkaan milloinkin on menossa. Minun reissuni kruunasivat parhaassa kukassa olevat maariankämmekät, joita oli monessa kohdassa reitin varrella.  Hyvä retkipäivä, siis!