torstai 17. marraskuuta 2016

Sognsvannin ympäri

Oslossa on huikeat ulkoilumaastot ja oslolaiset käyttävät niitä kiitettävän ahkerasti. Tämän sanon vankalla vajaan kahden viikon kokemuksella oslolaisena. Ajatuksenani on tutustua lähiympäristöön kameran ulkoilutuksen merkeissä vähitellen. Viime viikonloppuna olikin mitä mainioin ulkoilusää; sopivasti uutta lunta ja pikkupakkanen. Tosin sää oli pilvisen harmaa mutta päätin,
etten anna sen häiritä.

Ensimmäiseksi tutustumiskohteekseni valitsin Sognsvann- järven ympäristön, koska se on asunnoltani vain muutaman sadan metrin päässä ja työkaverit kehuivat vuolaasti, miten mukava reitti siellä on kävelijöille, kun hiihtäjiät on ohjattu omille reiteilleen.


Sognsvanniin on helppo tulla vaikka keskustastakin, jos katujen tarpominen alkaa kyllästyttää: metrolinjan 5 päätepysäkki on Sognsvann ja keskustasta matkaan menee vain parikymmentä minuuttia.  Heti metroaseman vieressä on paikallinen Vierumäki eli  Norges idrothögskola.  Vastapäinen parkkipaikka oli autoja aivan täynnä ja väkeä valui ulos metrostakin sukset kainalossa. Työkaverit kertoivat, että kesäaikaan Sognsvann on suosittu uimapaikka ja siellä on kiva käydä vaikka piknikillä koko perheen voimin. Järven ympäri kiertää noin neljän kilometrin valaistu kävelyreitti, jonka varrella näytti olevan tuon tuostakin pöytäryhmiä eväiden syöntiä varten.  

Reitti on sinänsä lähes tasamaata ja varmaan senkin takia kaikenikäisten ja -kuntoisten ulkoilijoiden suosiossa. Vastaantulijat luokittelin mielessäni viiteen ryhmään:
1) maratonin kiilto silmissä, urku auki viilettävät juoksijat; samat miekkoset ehtivät kiertää monta kierrosta siinä ajassa kun minä yhden.
2) koiranulkoiluttajat, joita oli tosi paljon. Koirarotujen kirjo oli melkoinen. Edes minä en tunnistanut kaikkia vaikka kakarana osasin koirakirjat ulkoa.
3) keski-ikäiset kävelijät, jotka etenivät rupattelun mahdollistavaa vauhtia ystäväporukassa tai pariskuntina
4) nuoret naiset; puolihölkkää parin- kolmen hengen ryhmissä eteneviä iältään  ehkä noin 20 vuotiaita neitokaisia asianmukaisesti varustautuneena. Olisivatkohan olleet urheiluopiston kasvatteja?
5) arviolta 80-90- vuotiaita hissukseen, mutta määrätietoisesti eteneviä ikäihmisiä  jo hieman virttyneissä anorakeissaan posket punaisena tarpomassa ilmeisen tuttua lenkkiä. Nämä olivat ilo silmälle.

Tulosuunnastani katsottuna vastapäisellä rannalla polku kulkee sankan kuusikon reunaa. Vähän  tuntui sellaiselta kummitusmetsältä, johon en mielellään menisi ainakaan pimeään aikaan. 

Järven kauimmaisessa päässä oli harvahko rantametsikkö, johon oli asennetty kymmenittäin linnunpönttöjä, mistä voisi päätellä että siellä on paljon pikkulintuja. Nyt pääsin seuraamaan pyrstötiaisparven pyrähtelyä rantapusikossa. Olivat vain mokomat minulle liian nopeita kuvattavia vaikka aika lähelle pääsinkin.  Muutama metsäpurokin näytti solisevan vielä sulana kohti järveä. Järven jää lienee ollut "parin pakkasyön vahvuista", mutta eipä tullut mieleen mennä kokeilemaan sen kantavuutta.

 Kaiken kaikkiaan kiva lenkki vaikka kulkijoita olikin paljon. Siinäkin mielessä helppo retkikohde, että mitään karttaa ei todellakaan tarvitse, jos ei päätä lähteä tarpomaan kohti Holmenkollenia tai Frognerseteriä. Sellainenkin reitti kuulemma löytyy, mutta siihen taidan tutustua vasta kevään puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti