sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kuviteltu kasviretki omalle mökkipihalle

 


Kuulun sellaiseen väliiputoajasukupolveen, jonka ei tarvinnut koulussa kerätä kasveja. Silloin olin varmaan tyytyväinen, kun ei tarvinnut rämpiä pöpeliköissä läpi kesän etsimässä niitä viimeisiä viittä viidestäkymmenestä, kuten muistan sisareni tehneen aikoinaan. Jälkeenpäin on kuitenkin harmittanut, että kasvituntemus on jäänyt perustasolle. Siinä vaiheessa kun nuorimmilla lapsillani oli koulussa kerättävänä kolmekymmentä kasvia, tuli tietysti katseltua peltoja ja pientareita enemmän sillä silmällä.




Niittyleinikki ja metsäkurjenpolvi
Pari kesää sitten innostuin mökillä Keski-Suomessa aloittamaan digikasvion eli kuvasin tuttujakin kasveja pihapiirissä ja rannassa. Vähitellen silmä alkoi löytää uusia ja itselle vieraampia kasveja ja hyllyssä pölyttyneet kasvioppaat pääsivät oikeaan käyttöön. Viime kesänä hoksasin että netistä löytyy aivan loistava tunnistusapu luontoportti.fi sivuilta. Siinä saa muutamalla rajauksella tarkennettua haun niin, että aika helposti löytyy kuva ja kuvaus, joita sitten voi verrata omiin havaintoihin ja kuviin.

Teen tässä blogissa mielikuvitusmatkan mäellä sijaitsevan mökin pihasta heinäpellon poikki kulkevaa entistä kärrytietä pitkin alas rantaan. Rannassa kärrytie on aikoinaan jatkunut kapeaa soraharjannetta pitkin järven ja soistuneen kosteikon eli murahaudan välistä. Nyt tien paikalla on enää kapea polku  molemmin puolin kasvavien katajapuskien välissä ja lapsuuteni hevoshaka kasvaa koivikkoa. Kasvien kirjo on jo tällä matkalla melkoinen; niittykasveja, kuivan kedon kasveja, rantavedessä viihtyviä keskikesän kukkijoita, kuivaa mäntymetsää suosivia lajeja ja tietenkin kostean lehdon kasveja.  Koska matka tehdään mielikuvituksessa en välitä sellaisesta pikkujutusta kuin mihin aikaan mikäkin kasvi oikeasti kukkii; aina kukkii jotain. Oikeassa elämässä matkaa kertyy parisataa metriä. tervetuloa mukaan kesää odotellessa!


ojakellukka 

niittynätkelmä 

hiirenvirna 
 Heti hoidetun nurmikkoalueen ulkopuolella ja kahden puolen rantatietä rehottavat keltaiset niittyleinikit ja violetin erisävyissä kukkivat metsäkurjenpolvet. Seassa kasvaa siellä täällä ujosti nuokkuvia ojakellukoita, joiden alkukesän herkkyys muuttuu myöhemmin kesällä vaatteisiin tarttuvaksi takiaiseksi. Kasvi onkin kansan suussa saanut hauskan lisänimen: vanhanpiian lempi.

harakankello
Hiirenvirnat ja niittynätkelmät muodostavat omia kiipeileviä kasvustojaan sinne tänne. Joskus kannattaa katsoa kukintoja läheltä niin huomaa miten tarkasti niitä on iso käsi piirtänyt. Päivänkakkara ja harakankello kuuluvat tietenkin heinäpellon reunaan.  Ja kukapas ei olisi yrittänyt soittaa kirjopillikettä lapsena!

Ja sitten on tietenkin apilat ja poimulehdet, koiranputket, hevonhierakat ja suolaheinät ja ja ja...

kirjopillike





lähes valkoinen kissankello  
Siankärsämö on yleensä valkoinen
Kuivan kedon kasveja ovat mm siankärsämö ja kissankello. Siänkärsämöstä löysin lähes vaaleanpunaisen kukinnon vaikka suurin osa on tietenkin valkoisia.
Kissankellojakin meillä on kahta sorttia. Niitä tavallisia vaalean sinisiä kasvaa rantatien varressa mutta rannassa on noin neliömetrin alueella lähes valkoista värimuunnosta. Suojelen tätä erikoisuutta kuin parempaakin natura-aluetta. Toinen no-go alue on läntti kissankäpälää, jota on kasvanut samassa paikassa niin kauan kuin minä muistan. Sekin on kuulemma kovasti harvinaistunut.



kissankäpälä 


isotalvikki
tähtitalvikki
 Rannassa bongasin heinikon seasta pari kesää sitten isotalvikin ja sitten osasin etsiä muitakin talvikkeja. Löytyihän niitä; pikkutalvikki, nuokkutalvikki ja  muutama tähtitalvikkikin.  Tähtitalvikin kukinto on todella kaunis. Se nousee ohuen kukkavanan varassa ehkä viisi- kuusi sentiä maasta ja muistuttaa tietystä kulmasta katsottuna lähinnä lumihiutaletta. Kaunis.

Nuokkutalvikin vaaleanvihreä kukinto jää helposti huomaamatta puolukanvarpujen seasta mutta kun löysin yhden huomasin, että niitä kasvoi pienellä alueella kymmenittäin.

nuokkutalvikki
pikkutalvikki




















rohtovirmajuuri
rohtotädyke




Hiekkarannan reunassa ihmettelin taannoin voimakasta mutta miellyttävää tuoksua, jonka lähteeksi paljastui rohtovirmajuuri. Sitä on aikoinaan käytetty lääkekasvina; siitä on tehty valeriaanaa. Toinenkin lääkekasviksi luokiteltava kasvi löytyi rantasaunan vierestä. Rohtotädyke on vain kymmenen sentin korkuinen ja kukat vain pari milliä halkaisijaltaan mutta tehoa on sitäkin enemmän; se tepsii kuulemma yskään, nivelvaivoihin, vatsavaivoihin, ruokahaluttomuuteen, veren puhdistamiseen, kuumeeseen ja noitien karkoitukseen. Ei kai lääkekaappiin sitten muuta tarvittaisikaan!


keltakurjenmiekka
Kosteikossa viihtyvät hyvin erilaiset heinäkasvit ja saniaiset, mutta parissa kohdassa kasvaa myös keltakurjenmiekkaa joka on Keski-Suomessa silmälläpidettävä laji.
Kurjenjalka on puolestaan rantaviivan lähellä viihtyvä tapaus. Sanotaankin, että  kurjenjalka kasvaa siellä missä kenkä kastuu.












Kurjenjalka
 
Kaiken kruunaa  matalasta hiekkapohjasta ponnistava valkoinen pohjanlumme, joka on minun mielestäni kaikista kaunein luonnonkasvi. Vaikka kauniitahan ne ovat kaikki kun tarkemmin ajattelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti