Kuvausretki koskimaisemiin keskellä Osloa

Tänään oli todella hieno aurinkoinen kevättalven päivä heti aamusta alkaen. Olin jo pari viikkoa suunnitellut kuvausretkeä Osloa halkovalle Akerselva-joelle, jota kulkee Maridal- järveltä koko kaupungin keskustan läpi aina Oslo-vuonolle asti. Molemmin puolin jokivartta on puistoja, joten periaattessa pystyisi tekemään  noin kahdeksan kilometrin puistovaelluksen aivan kaupungin sydämessä. Tänään päätin kuitenkin tyytyä vähän vähempään ja suuntasin kohti paria isompaa vesiputousta tuolla reitillä.

Oslossa joukkoliikenne toimii hyvin ja joka paikkaan pääsee metrolla, bussilla tai ratikalla. Päätin nauttia kaupunkimaisemista, joten vaihdoin Majorstuenissa metrosta ratikkaan (11) joka kiertelee kuninkaanlinnan ja historiallisen museon takaa kohti Grünelokkan kaupunginosaa. Hyppäsin pois  Biermannsgatanin pysäkiltä, josta oli vain korttelin verran matkaa ensimmäisen kosken rantaan. Kävelin joen vartta alaspäin ja tuon tuostakin oli edessä kävelysilta , jota pitkin pääsi halutessaan vaihtamaan toiselle puolelle. Åmotin teräksinen riippusilta on tuotu Telemarkista jo toistasataa vuotta sitten. Yhdellä uusimmista kävelysilloista voi myös lukita rakkautensa munalukolla sillankaiteeseen, ainakin kuvainnollisesti. Aika moni olikin näin tehnyt, huomasin. Joen länsirannalla näytti olevan aika monta kahvilaa ja gourmet-ravintolaa mutta ohitin ne tällä kertaa kylmästi. Sorsillekin oli kuppilansa.

Vanhat teollisuusrakennukset tekevät koskimiljööstä mielenkiintoisen. Vesivoimaa on hyödynnetty näillä huudeilla jo monta sataa vuotta.  Oslo-opaskirjani mukaan ensimmäinen tunnettu viljamylly oli näillä paikkeilla jo 1300-luvun puolivälissä ja paperitehdaskin avattiin jo 1600-luvun lopulla. Teollistumisen myötä 1840-luvulla alueelle alkoi nousta tekstiiliteollisuutta ja työpajoja.  Yhdellä sillalla olikin pronssiin ikuistettuna tehtaan tyttöjä, pumpulienkeleitäkö lienevät meikäläisittäin 

Fabrikjtjenten, Ellen Jakobsen 1986

Olin päättänyt käväistä myös Telthusbakkenin vanhoja taloja ihmettelemässä samalla reissulla. Hyvistä tuoksuista huolimatta kiirehdin kauppahallin eli Mathallenin ohi ja lähdin kiipeämään kohti Akerin vanhaa kirkkoa. Oslossa yleensä joutuu nimittäin aina kiipeämään ylämäkeen päästäkseen sinne minne haluaa. Telthusbakkenilla on tehtaan työläisten 1700-luvulla  rakentamia pikkuruisia värikkäitä taloja jyrkässä rinteessä.  On kuulemma trendikäs asuinpaikka nykyään. Aika idyllisen näköistä vaikka taloja olikin vähemmän kuin kuvittelin; yhden kadun varrella kaikki.

Hieno kuvausilma ja kivoja kuvauspaikkoja. Hyvä retki tämäkin.