sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Kevätretki Huopanankoskelle








Huopanankoski on aivan valtatien 77 vieressä kolmisenkymmentä kilometriä Viitasaarelta Vaasaan päin. Huopanankoski juoksuttaa vedet Vuosjärvestä Muuruejärveen ja sitä kautta Keiteleen vesistöön. Muistan meidän joskus lapsuuden mummolamatkalla pysähtyneen ihailemaan kosken kuohuja. Sitten onkin aina ollut olevinaan kiire eikä ole tullut pysähdyttyä.

Huopanankoski on ollut jo lähes 150 vuotta suosittu urheilukalastuskohde ja on sitä edelleen. Harjusta, taimenta ja järvitaimenta siitä nousee edelleen ,vaikka nykyään alueen säännöt velvoittavatkin laskemaan em. kalat takaisin koskeen jotta niiden lisääntymistä voitaisiin turvata. Tunnetuin, joskaan ei ensimmäinen 'onkherra', on epäilemättä kirjailija Juhani Aho, joka viihtyi 1900-luvun alussa Huopanankoskella  14 vuoden ajan keväästä syksyyn kalastellen ja kirjoittaen. Hän oli jopa perustamassa Suomen Urhelukalastajien yhdistystä, mikä kertonee miehen innostuneisuudesta aiheeseen. Pitää varmaan lukea nuo Huopanankoskella kirjoitetut Lohilastut ja kalakaskut. Vaikka kalastaminen ei niin kiinnostaisikaan, niissä voisi olla mielenkiintoista luonnon ja paikallisten ihmisten kuvausta. (Taas yksi aukko yleissivistyksessä, huomaan)

Toissa talvena tein kuvausreissun Huopanankoskelle ensimmäisen kerran. Silloin oli rapsakka pakkanen. Sekä näpit että kameran akku hyytyivät aika nopeasti, kun vahtasin koskikarojen pulahtelua virtaan kamera tanassa (laitoin pari vertailukuvaa talvireissulta jutun loppuun). Nyt äitienpäivän aamuna olikin mukava tehdä vähän pitempi reissu koskimaisemaan kaikessa rauhassa. Heti parkkipaikan vieressä oli ensimmäinen opastaulu, josta kävi ilmi, että kosken ympäri kulkee kulttuuripolku, jonka varrella voi ihailla sekä ihmeelistä luontoa että kulttuurimaisemaa myllyineen ja vanhoine voimaloineen. Sinne siis.

Kuljin ensin pienen pätkän ylävirtaan päin aina 77 -tien sillan kupeeseen. Vuolaan virran kohina peitti helposti liikenteen äänet. Aivan mahtava pauhu! Kuljin virran reunaa pitkin polkua seuraillen.  Oli mukava seurata, miten virran tyrskyt rauhoittuivat pieneen tyveneen vain kiihtyäkseen uudelleen kauempana poukkoilemaan kivien välissä.  


Vesilinnuilla näytti olevan pesäntekopuuhat käynnissä. Koskikaroja ei nyt näkynyt, lienevät jo siirtyneet pohjoisemmaksi pesimäseuduilleen. Muita vesilintuja ja pikkutirskuttajia oli runsaasti. Lintujen laulu tosin peittyi kosken pauhuihin. Seurasin hetken isokoskeloparia, joka sukelteli virrassa. Kovin olivat arkoja eivätkä ilmeisestikään ollenkaan julkisuuden kipeitä. Aina kun sain linnut tähtäimeen, ne sukelsivat ja pulpahtivat pintaan aivan eri paikassa.

Virran oikeaa reunaa  on aikoinaan oikaistu ihmisvoimin ja siihen uomaan tehty vesivoimala näyttäisi edelleen olevan käytössä. Pieni kävelysilta johti voimalan kohdalta virran keskellä olevaan kapeaan harjumaiseen saareen, jonka toisella puolella vesi virtasi luontaisella väylällään. Siinä harjanteella olikin muutama mainio kuvauspaikka. Palasin takaisn rannalle ja jatkoin kohti kylätien siltaa, jonka kupeessa on useampi kaunis vanha rakennus. Vanhaa myllyä  kuvasin talvellakin, joten nyt otin vertailukuvat samasta paikasta. Sillalta saa myös hyvän näkymän alajuoksulle. Kiertelin hetken myllyn ympärillä, mutta uutta kiinnostavaa kuvauspaikkaa oli vaikea löytää, joten palasin sillalle. Tien toisella puolen myllyä vastapäätä on kaunis punamullalla maalattu hirsirakennus. Minua harmitti, kun huomasin, että rakennuksen kaikki ikkunat oli rikottu. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Toivottavasti omistajalla tai jollain yhteisöllä olisi voimia ja varoja vielä pelastaa tuo rakennus ennen kuin vesisateet tekevät korvaamatonta vahinkoa.

Sillan vierestä jatkoin vastarannan polkua pitkin kuusimetsään. Polku oli kuitenkin vetinen ja liejuinen ja kun olin pelkillä lenkkareilla liikkeellä, päätin kääntyä takaisin. Pitänee käydä kesemmällä uudelleen ja kumppareiden kanssa, jotta pääsee  kiertämään koko lenkin. Matkana lenkki ei taida olla kuin kilometrin verran mutta luonnoltaan erityslaatuinen, joten kannattaa käydä. Eli jos ajelet 77-tietä (ns Sinistä tietä) vaikka Vaasan ja Kuopion väliä,  Huopanankoski on mainio helppo  paikka pienelle, nopealle luontoretkelle.

Vasemmassa reunassa 77-tien siltapenger





Keskellä koskea kiveen iskettu rautalenkki taitaa  liittyä Hupanankosken uittohistoriaan





Vanha mylly seisoo jykevänä kosken partaalla


Luonnon muovaama jokiuoma sillalta ylävirtaan päin



vertailun vuoksi talvinen maisema

Mylly talvisessa asussaan

































 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti