Päiväkävelyllä Torronsuolla

Tänään pidin etäpäivää töistä ja kun olin saanut päivän urakan suunnilleen tehtyä, päätin tuulettaa päätä ulkoilemalla edes parituntisen iltapäivän aurinkoisessa syyssäässä.
Torronsuon kansallispuisto on sopivan lyhyen ajomatkan päässä ja minulle tuttu paikka jo useamman vuoden ajalta. Sinne on mukava mennä rentoutumaan, kun ei tarvitse stressata oikeiden reittien löytämisen kanssa.
Kaikki Torrolla käyneet tietävät, että siellä menee oikeastaan vain yksi pitkospuulenkki. Se kulkee suon poikki vanhalle louhokselle. Pääsisihän siellä ympyrälenkinkin, mutta osan matkasta joutuu kävelemään kylätien reunaa, joten harvat koko lenkkiä kulkevat. Luulen, että useimmat taivaltavat louhokselle ja takaisin eli 3,5 km suuntaansa tai sitten kääntyvä tmuuten vain sopivasta kohdasta takaisinpäin.
Torronsuon kansallispuistosta itseasiassa suurin osa on kesäaikaan rajoitusaluetta eli rauhoitettu lintujen pesinnälle. Aika lähellä parkkipaikkaa on Kiljamon lintutorni, josta on hulppeat näkymät suolle. Sen juurella on myös tulipaikka liitereineen ja huussi. Tällä kertaa en kuitenkaan kiivennyt torniin, vaan jatkoin suoraan suolle.
Heti suon reunassa varoiteltiin pitkospuiden huonosta kunnosta ja aivan syystä; katkenneita ja lahoja pitkosuita oli tuon tuosta ja kävellessä sai tosiaan pitää kielen keskellä suuta, kun osa pitkoksista keikahteli yllättävästi. Uusimishomma oli jo saatu alkuun, sillä Kiljamon puoleisessa päässä paikalle oli kuljetettu  uutta puutavaraa.
Suolla tuuli navakasti ja vajaan kymmenen asteen lämpötila tuntui o aika vilpoisalta. Onneksi olin älynnyt ottaa hanskat mukaan, pipokaan ei olisi ollut pahitteeksi.

Olen aina ihaillut suolla kasvavien männyn känkkyröiden jääräpäisyyttä. Vaikka minkälaista mutka ja koukeroa on sekä rungoissa että oksistossa. Entäpä kelopuiden harmaa, sileä pinta. Eikös vain houkuttelekin koskettamaan vähitellen kiertyvää runkoa?

Suon väritys ei ollut vielä ihan parhaimmassa syysloistossa mutta kyllä nytkin löytyi meikäläiselle mieluisia värisävyjä. Nuo värit ja muodot kun saisi vangittua neuleeseen niin tulisipa ihania villasukkia!

Yhtä ja toista pientä ja isompaa kuvattavaa osui kameran eteen tälläkin kertaa, vaikka tein vain reilun tunnin mittaisen lenkin. Olen tyytyväinen,että tuli lähdettyä; aina ei tarvitse tarpoa tuntitolkulla hyvän fiiliksen saadakseen!