Syksyn värejä Isonevan soidensuojelualueella

Olin jo useamman viikon suunnitellut, että jonain iltana pitäisi piipahtaa kuvausretkellä Pomarkussa Isonevan soidensuojelualueella. Ajan siitä usein ohi Porista Jyväskylään päin matkatessani. Matkaa Porista on vain vajaat 30 km.

Tänään päivällä sää oli mitä aurinkoisin, mutta siihen mennessä, kun pääsin pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen liikkeelle, taivas oli jo vetänyt lähes kokonaan pilveen. Eipä kannattaisi ainakaan jäädä odottelemaan auringonlaskua, mutta jospa iltalenkki tulisi tehtyä kuitenkin, ajattelin.

Isoneva leviää valtatien 23 molemmin puolin, mutta parkkipaikka ja luontopolku ovat tien pohjoispuolella. Kokonaispinta-alaltaan Isoneva on lähes tuhat hehtaaria ja turvetta siinä arvellaan olevan noin 24 miljoonaa kuutiometriä. Paksuimmillaan turvekerros on yli viisi metriä. Pohjaturpeen iäksi on radiohiiliajoituksen perusteella arvioitu noin 5000 vuotta. Wau! (Kaiken tämän opin alueen opastaulusta.)

Pitkostettuja polkuja Isonevalla on noin 2,5 kilometriä. Päätin kävellä reippaasti Kaakkurilampien lintutornille ja kiertää takaisin palatessa vielä lyhyemmän luontopolun kautta takaisin parkkipaikalle. Pitkospuut olivat hyvässä kunnossa, samoin lintutorni. Hetkellisesti harmitti kun en tällä kertaa ottanut edes kahvitermaria mukaan; mukavahan tornissa olis ollut evästellä.

Suolla oli hiljaista. Isoja lintuja ei näkynyt eikä kuulunut. Kauempana suolla on kalasääsken pesä mutta sen asukas lienee jo lähtenyt. Joissain kohdissa näkyi hirvien jälkiä,näköhavaintoja en niistäkään saanut.Vain kaksi vanhempaa herrasmiestä tuli vastaan koko reissun aikana. Toisen kanssa vaihdoin muutaman lauseen. Hän oli ollut suolla koko iltapäivän kameran kanssa kiertelemässä ja kuvaamassa perhosia ja korentoja. Ei kuulemma ollut paljoa niitäkään näkynyt. Niin se syksy näkyy eläimistössäkin.



Oli kuitenkin mukava katsella joka suuntaan leviävää lähes puutonta nevaa,jonka sammalikko oli muuttumassa upeisiin syksyn punertaviin ja oransseihin sävyihin. Ei ehkä aivan vielä parhaimmillaan mutta kyllä se minun
värisilmääni miellytti nytkin.

Eikä se auringonlaskukaan loppujen lopuksi hullumpi ollut!
.