keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kameran ulkoitusta Yyterinniemellä Langourasta Munakarin säikälle

Mitä mainioin aurinkoinen alkusyksyn sää houkutteli lähtemään kameran ulkoilutusreissulle. Ensin meinasin lähteä vähän kauemmas Porista mutta totesin, että työpäivän jälkeen ei kannata haaskata lyhyttä valoisaa aikaa autossa istumiseen, joten suuntasin jälleen Yyterin lietteille eli Selkämeren kansallispuistoon. Edelliseen Yyteri-blogiini sain palautetta lukijalta, että pitkokset olivat heidän siellä käydessään huonossa kunnossa ja reitit puskittuneita ja huonosti merkittyä. Tämähän piti tarkistaa. Lisäksi ajattelin, että Yyterin lietteillä voisi näin lintujen syysmuuton aikaan olla mielenkiintoista katseltavaa.

Jätin auton Langouran parkkipaikalle. Siitä on vain satakunta metriä esteettömälle luontolavalle. Päätin ihan ammatillisesta kiinnostuksesta käydä katsomassa, miten esteetön se on, vaikka se olikin aikomastani reitistä täysin päivastaisessa suunnassa. No, olihan se yllättävän hyvin esteettömyysvaatimukset täyttävä; luontolavalle olisi mahdollista päästä vaikka pyörätuolilla, tosin avustajaa varmaan tarvitaan luiskaa ylöspäin mentäessä. Maisemana avautui syksyinen kaislikko, jota riittää Preiviikin lahdella silmänkantamattomiin. Voin hyvin kuvitella, että kaislikko kätkee monenlaista linnustoa suojiinsa, vaikken nyt nähnytkään juuri minkäänlaista liikettä.



Varsinaiselle lenkille Yyterinlietteille kulkeva polku kulkee ensin metsän poikki. Alkumatkan viitoitus on vähän kummallisesti sijoitettu kulkusuuntaan nähden mutta kun osaa etsiä katseellaan viittoja niin löytyyhän niitä. Nyt metsätaival oli kuiva, joten hyvin olisi voinut kävellä pitkospuiden vieressäkin.  Vähän ennen kosteikon alkua näytti olevan puutavaraa valmiina odottamassa pitkosten uusimista.Ainakin tähän asti ne olivat olleet hyvässä kunnossa, mutta pitkospuiden uusiminen taitaa olla jatkuva prosessi.

Ensimmäinen lintutorni -Sannannokka- on reilun puolentoista kilometrin päässä parkkipaikalta. Tämän lintutornin ympärillä kaislikko pidetään ihmisvoimin matalana, jotta harvinainen etelänsuosirri löytää itselleen sopivia pesäpaikkoja. Nyt kauampana avovedessä näkyi parisenkymmentä joutsenta, siellä täällä matalikolla jonkunsortin kahlaajia ja sorsalintuja.  (Tarkempi lajimääritys jääköön varmuuden vuoksi ammattilaisille)














Hetken eri suuntiin kuvia räpsittyäni jatkoin matkaa. Aika pian alkoikin Yyterin lietteiden puinen polku tai suoranainen tie. Se on noin metrin levyinen ja lietteen pinnasta varsin korkealla ainakin näin syksyllä.

Viereinen kaislikko on niin korkeaa, että meikäläisen pituinen ihminen ei juuri muuta näekään kuin kaisloja. Puupolkua lienee yhteensä toista kilometriä. ja täytyy sanoa että sitä pitkin oli mukava kulkea. Matkan varrella on useampia luontolavoja, jotka ovat ilmeisen kovassa käytössä etenkin lintujen kevätmuuton aikaan.  Nytkin muutamia bongareita tuli vastaan kiikareidensa ja kaukoputkiensa kanssa.



Lopulta reitti kääntyy jälleen metsään, jossa huomasin maaperän vähitellen muuttuvan hienoksi hiekaksi jonka pinnalla on vain ohuen ohut humuskerros. Kasvillisuudesta voisi päätellä että keväällä tämäkin alue on veden vallassa , minkä vuoksi pitkospuut ovat tarpeelliset. Voi myös olla että pitkospuilla ohjataan liikennettä ja näin vähennetään herkän maaston kulumista.

 

Munakari on pieni saari Yyterin lahdella. Sitä kohti kurkottaa niemimäinen matalikko eli Munakarin säikkä. Nyt vesi oli matalalla ja kostean rantahiekan laineet erottuivat hienosti.  Näköjään tällä alueella saa myös kulkea ratsain, mikä on  Yyterin santojen puolisella alueella kiellettyä. Aallokko kuljettaa hienoa hiekkaa jatkuvasti paikasta toiseen muodostaen kiehtovia hiekkamuodostelmia ja lammikoita. Ensi viikolla varmaankin jo erilaisia. Ihana paikka!














Langourasta Munakarin säikälle matkaa kertyy noin 4,2 kilometriä. Ja paluumatkaa saman verran. Hieman jo mietin ehtiikö aurinko laskea ennen kuin olen takaisin autolla, mutta kun pysähtelin aika paljon vähemmän kuin menomatkalla niin ehdin hyvin valoisaan aikaan takaisin.  Yhtensä matkaa kertyi siinä 8,5 km ja aikaa kului noin kaksi ja puoli tuntia, kamera räpsyi 180 kuvan verran.

 Lopuksi täytyy sanoa että kaikki rakenteet -niin pitkokset kuin luontolavatkin - olivat erittäin hyvässä kunnossa.  Tulipaikkoja tai laavuja ei tällä reitillä ole mutta enpä sellaista oikeastaan kaivannutkaan. Hieno retkipaikka!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti