lauantai 3. syyskuuta 2016

Yyteri on muutakin kuin hiekkarantaa


Yyteri tunnetaan varmasti parhaiten hienosta neljän kilometrin mittaisesta hiekkarannastaan.  Suurin osa Yyterin alueesta on luonnonsuojelualuetta.  Harvoin tulee ajatelleeksi, että hiekkadyynien lähistöllä on varsin monimuotoista luontoa, joka vaihtelee kuivasta kangasmaastosta kosteaan lehtoon ja merenrannan kaislikkoihin ja soistuviin rantakosteikkohin, jotka tarjoavat hyvät olosuhteet monipuoliselle linnustolle ja erikoisillekin kasveille.
 
 

Yyterin lietteiksi kutsuttu alue  hiekkarannan eteläpuolella Preiviikinlahdella kuuluu Selkämeren kansallispuistoon, joka ulottuu pitkänä nauhana Uudestakaupungista aina Merikarvialle saakka.  Lietteiden alueella on noin kahdeksan kilometrin mittainen retkeilyreitti, jonka varrella on kymmenkunta lintutornia. Siitä voikin jo arvata, että Preiviikin lahdella on lintuharrastajille ja meille muillekin paljon nähtävää erityisesti vesilintujen kevätmuuton aikaan. Alueella pesiviä lintuja ovat mm. ristisorsa, heinätavi, jouhisorsa, lapasotka ja nokikana. Myös erittäin uhanalainen etelänsuosirri pesii alueella. Lintutornin infotaulun mukaan etelänsuosirri pesii Suomessa vain kahdessa paikassa, joista toinen on siis Yyterin alueella. Omat taitoni eivät riittäneet alkuunkaan tunnistamaan kaikkia niitä vesilintuja ja kahlaajia joita Langooran lintutornilta käsin katselin parisen viikkoa sitten. Parempi kiikari ja tehokkaampi objektiivi olisivat voineet auttaa asiaa, mutta varmasti osa olisi silti jäänyt mysteereiksi.

Hiekkarannan pohjoispuolella ranta muuttuu kivikkoiseksi ja metsää voisi luonnehtia kosteaksi lehdoksi. Suurten haapojen, pihlajien ja raitojen alla on valtavat saniaiskasvustot ja muita lehtokasveja kuten sudenmarjaa.

Kävelimme parin kollegan kanssa  pari iltaa sitten juuri täällä pohjoispuolen alueella Herrainpäivien vanhan mökkialueen ympäri. Alkusyksy oli jo tuonut kaislikkoon syksyisen värityksen vaikka metsän puolella näkyi vasta vain yksittäisiä keltaisia lehtiä leijumassa maahan.


Paluumatkalla kuljimme hiekkadyynien takana, jossa puolestaan hiekasta pinnistää kasvuun käkkyräisiä mäntyjä. Ei voi kuin hämmästellä niiden sitkeyttä. Dyynithän muuttavat muotoaan ja jopa sijaintiaan jatkuvasti, kun tuuli kuljettaa hienoa hiekkaa milloin mihinkin suuntaan.

Tällä kertaa kunnon retkeen ei ollut tarpeeksi aikaa, mutta kyllä pää tuulettui lyhyelläkin kävelyllä työasioista mukavasti. Pitää käydä Lietteillä uudelleen lintujen syysmuuton aikaan; silloin nähtävää on varmasti vielä paljon enemmän. Nyt saimme seurata lähinnä surfareita ja leijalautailijoita viilettämässä kovassa tuulessa huimaa vauhtia. Olihan sekin kivaa katseltavaa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti