Pinkjärven polulla

Pitää heti alkuun todeta, että Eurajoen Pinkjärvi ei ole 'pink' ,vaan ihan samalla tavalla sininen kuin kaikki muutkin Suomen järvet, ainakin tällaisena aurinkoisena päivänä. Aurinkoinen keli olikin viimeinen sinetti sille, että sain houkuteltua itseni lähtemään työpäivän jälkeen Porista noin 25 kilometriä etelään sijaitsevalle Pinkjärven retkeilyalueelle lyhyelle reppuretkelle.  Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä kuin kuusivuotias lapsen lapsi; tärkeintä retkellä olemisessa on eväät, joten keitin kahvit jälleen termariin ja pakkasin mukaan muutaman juustovoileivän, koska lounaasta oli jo aika monta tuntia.

Pinkjärven alueen parkkipaikalla oli ilahduttavan selkeä kartta ja opasteet. Reitti on viitisen kilometriä pitkä ja merkitty selvästi punaisilla vinoneliöillä. Päätin kiertää lenkin vastapäivään jolloin Mustalahden laavu olisi sopiva taukopaikka. Matkaa sinne oli viittojen mukaan 2,2 kilometriä.

Polku mutkitteli kuusivaltaisessa metsässä, jossa oli aika paljon myrskynkaatoja. Osa niistä oli tuoreen näköisiä, mutta tuskin sentään viikonlopun Rauli-myrskyn jäljiltä. 

Tämä osuus oli aika hankalaa kulkea sillä polku oli kivikkoinen ja puunjuuret olivat sateiden jäljiltä niljakkaan liukkaita. Muutamassa kosteassa kohdassa oli ilmeisesti joskus ollut pitkospuut, jotka olivat jotakuinkin lahonneet olemattomiin.  Nyt nuo paikat pystyi kiertämään kuivin jaloin mutta keväällä tilanne voi olla toinen.




Mustalahden laavun ympäristössä maasto näytti olevan aika kulunut. Enpä ihmettele sillä laavu on mukavasti pienellä kumpareella ja maisema puiden lomitse järvelle on silmiä hivelevän rentouttava.  Aurinko kimmelsi timattien lailla laineilla. Aaah!

Eväitä syödessä järveltä puhaltava tuuli tuntui kuitenkin jo viileältä. Pitempää pysähtymistä varten olisi varmaan pitänyt kaivaa repusta tuulenpitävä retkitakki, sillä yllättävän nopeasti reippaan kävelyn jälkeen alkoi hikistä selkää paleltaa.

 
Mustalahdelta reitti kiertelee järven rantaa seuraillen Vuotavan laavulle. Matkan varrella on useampiakin laakeita rantakalliota, joilla olisi hyvin voinut paistatella päivää. Hillitsin itseni tällä kertaa. Vuotavan laavun kohdalla on pieni hiekkarannan pätkä. Erotin jo pitkästä matkasta kirkkaansinisiä vaatekappaleita rantakivillä, joten arvasin, että jotkut ovat yöretkellä. Laavu on itseasiassa kahden vastakkain rakennetun laavun kokonaisuus.  Iloinen puheensorina ja nauru kuuluivat rantaan asti. Taisi olla puolenkymmentä ulkomaalaista vaihto-opiskelijaa retkellä. Mitenkähän hekin olivat Pinkjärvelle löytäneet? 

Kokonaisuutena helppo lenkki, jossa järvenrantaa kiertävä osuus oli maisemallisesti kiva, muuten polku kulki perusmetsässä. Epäilen että metsäinen osuus on esimerkiksi keväällä märkä kun taas rantaosuus on kumpuilevaa kangasmetsää, jossa varmasti pärjää lenkkareilla tai kevyillä retkikengillä. Molemmat laavut olivat kivoilla paikoilla ja hyvässä kunnossa. Kuivia polttopuitakin oli retkeilijöiden käytettävissä molemmilla laavuilla.  Ei huono.