Ruska- ja tuskaretki Liesjärven kansallispuistoon

Sunnuntai on hyvä reppuretkeilypäivä, jos vain kelit ovat myötäiset eikä satu olemaan muuta ohjelmaa. Olin suunnitellut tekeväni syksyisen ruskaretken johonkin lähialueen kansallispuistoon viikonloppuna. Mielessäni kuvittelin, miten kauniit syksyn värit saisivat vielä lisäpuhtia kauniista auringonpaisteesta ja sinitaivaasta. No, ei aina saa kaikkea. Sunnuntai oli pilvinen ja aika viileä, mutta päätin käydä  kuitenkin ulkoilemassa Liesjärven kansallispuistossa Hyypiönkallion lenkillä. Aikaisemmat retkeni Liesjärvelle olin tehnyt Korteniemen perinnetilan ympärille ja puiston pohjoisosaan Kaksvetisen lenkille. Keväällä kävin Kyynäränharjulla kuvausretkellä, mutta vesisateen takia se reissu jäi tyngäksi.

Nyt jätin auton Kyynäränharjun kainaloon Kopinlahden P- paikalle. Siitä oli hyvä lähteä taivaltamaan harjua pitkin ja ihailla molemminpuolin avautuvaa järvimaisemaa;  kilometrin mittaisen harjun vasemalla puolella Kyynäräjärvi ja oikealla Liesjärvi. 

Vanhan kävelysillan pielessä kuvia räpsiessäni panin merkille, että virtaus Kyynärästä  Liesjärven suuntaan oli yllättävän voimakas vaikka vesi oli nyt hyvin matalalla kevääseen verrattuna.

Harjulla on paljon vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä ja rannassa myös koivuja ja muita lehtipuita.  Viime vuosien myrskytuulet ovat valitettavasti kaataneet sekä eläviä puita että isoja keloja. Paras ruska-aika taisi olla jo vähän ohi; lehtiä oli enemmän maassa kuin puussa.

Harjun toista päätä lähestyttäessä kuusia alkaa näkyä ympärillä yhä enemmän. Viitta Hyypiökalliolle ohjaa kapealle polulle, joka erkanee leveäksi kuluneesta Kopinlahden ja Pirttilahden välisestä harjun lakea myötäilevästä polusta. Paikka paikoin joutui oikein tarkistamaan, että reittimerkkejä löytyy lähistöltä. Tämä pätkä oli pääasiassa taivaltamista kuusikossa jossa aluskasvillisuutta ei ollut nimeksikään, vehreää sammalta ja kivä ja puunjuuria sitäkin enemmän

 Maantien ylityksen jälkeen reitti alkoi vähitellen nousta ylemmäksi. Aika yllättäen edessä olikin jyrkkä nousu Hyypiökalliolle. Taisipa suustani päästä tahaton wau-huokaisu kun pääsin kallion tasaiselle laelle. Maisema kallion jyrkältä reunalta kohti kolmisenkymmentä metriä alempana avautuvaa Tapolanjärven selkää on  katselemisen arvoinen. Olisipa vain ollut aurinkoisempi keli! Jo vakiintuneeseen tapaan istahdin kalliolle heiluttelemaan kinttujani jyrkänteen reunalla.

  

 

Hyypiökalliolta  takaisinpäin kohti Kyynäränharjua lenkki kulkee kuusikossa niin, että järven ranta häämöttää melkein koko ajan milloin lähellä ja milloin kauempana. Aika paljon myrskynkaatoja oli täälläkin.

Tapolanjärven veneenlaskupaikan vieressä oli ainoa tulentekopaikka  koko lenkillä ja sekin näytti aika epäviralliselta.  Tällä kertaa repussani oli kameravehkeiden lisäksi vain juomapullo, joten en pysähtynyt tähänkään pidemmäksi aikaa ja kylmä siinä olisi varmasti tullutkin; sen verran navakalta järveltä puhaltava tuuli tuntui.                


Sen verran epätasaista ja kivikkoista olivat nuo kuusikko-osuudet, että jaloissa retkeilyn tuska tuntui jälkeenpäin, vaikka retkikengät tukivatkin nilkkoja niin, että mitään muljahduksia ei päässyt tapahtumaan. Isompiin louhikoihin en tohtinut mennä könyämään; olisikohan ainakin yksi paikan nimi ja hämärtyvä ilta laittanut mielikuvitukseni liikehtimään; Ilveksenluolakallio. Ilveksiä ei näkynyt.

Metsätaipaleen ja kalliolla kiipeilyn aikana ehti tulla hyvä hiki reippaasti kävellessä mutta paluumatkan harjuosuudella tuuli piti huolen siitä, että autolle päästessä oli melkeinpä vilu. Olisi varmaan pitänyt uskoa lämpömittaria:+7 astetta olisi vaatinut paksumman välikerroksen retkitakin alle eikä pipokaan olisi ollut pahitteeksi. Hanskat olin onneksi älynnyt ottaa mukaan. 
Koko lenkille tuli matkaa noin 5,3 km ja kameran kanssa kulkien ja kuvia räpsien aikaa kului vajaat pari tuntia. Harmittelin pilvistä keliä vielä kotiin ajellessanikin mutta harmitus haihtui kun bongasin pellolla melko lähellä tietä peuroja ruokailemassa. Hiljensin vauhtia ja kun peurat eivät näyttäneet säikähtävän, pysäytin tien reunaan ja avasin ikkunan kuvaamista varten. Taisi tulla päivän parhaat kuvat vaikka yllättävän tilanteen takia kameran säädöt olivat varmaan mitä sattuu ja tarkkuudessa olisi parantamisen varaa! Kannatti lähteä retkelle tälläkin kertaa!