Heinäjoella hyttysten aamupala-aikaan

Heinäjoen luontopolku on aivan Pihtiputaan kirkonkylän kupeessa. Kävin siellä pari vuotta sitten ruska-aikaan ja koska  Heinäjokea kehutaan hyvänä paikkana bongata vesilintuja, päätin käväistä pikaisesti katsomassa tilannetta näin loppukeväästä. 

Reitin aloitus ei ainkaan mene keneltäkään ohi.  Aiemmalta reissulta oli jäänyt mieleen että pitkospuita oli aika pitkät matkat. Ja olihan niitä. Mutta nyt etenkin reitin alkupää oli surullisen huonossa, jopa vaarallisessa kunnossa. Piti todellakin katsoa mihin astuu ja varoa sinne tänne keikahtelevia pitkoksia.

Reitti tulee aivan joen rantakosteikkoon ja siellä kulkeminen olikin varsinaista taiteilua. Luotin omaan johnnyweissmyller-tasoiseen uimataitooni siinä määrin, että uskaltauduin kapuamaan ensimmäiselle lintutornille. Lattia ja portaat kuitenkin rusahtelivat hieman enemmän kuin epäilyttävästi, joten jätin suosiolla käymättä toisella lintutornilla. 

Pari vuotta sitten valmistunut ponttoonisilta vie patikoijan turvallisesti lähes umpeenkasvaneen joenuoman yli. Ponttoonisilta notkahtelee hauskasti kun sitä pitkin kävelee. Keskellä siltaa on levennys jossa on penkitkin. Hetkeksi pysähdyin siihen katselemaan kun hauet loiskahtelivat kaislikossa.

Sillan kupeessa oli valkoisenaan raatteen kukkia. Läheltä katsottuna kukka on tosi kaunis ja herkkä.
Raate on kuulemma kuitenkin yksi niistä kasveista, jotka nopeimmin edistävät vesistöjen umpeenkasvamista muodostaessaan tiheitä lauttamaisia kasvustoja. sen voi helposti uskoa kun katselin näitäkin kasvustoja.

Kaunis mutta viekas on hän.

Seuraava pätkä kulki vähän kuivemmassa maastossa. Polun varrella hilla eli lakka ja mesimarja kukkivat juuri komeimmillaan.

Heinäjoen toinen uoma oli vielä näin alkukesästä melko leveä. Uuden sillan kupeessa on laavu, nuotiopaikka, puuvaja ja huussi sekä laituri. Istuin hetken laiturin nokassa mutta koska hyttysillä oli aamiaisaika totesin että on parasta pysyä liikkeellä.






Tänä keväänä tupasvillat ovat kukkineet erityisen näyttävästi, niin Heinäjoen luontopolullakin. Pitkospuut ja tupasvillat jotenkin kuuluvat yhteen. 

Tämän reissun lopputulema oli ensinäkin se, että tänne ei kannata lähteä pikkuretkeilijän kanssa ja toiseksi se, että kun laitoin pari kuvaa ja pienen tekstin Pihtiputaan luonto facebook- sivuille, sain vastauksita ja kommenteista tietää että alkupuoliskon pitkospuiden uusiminen alkaa juuri nyt ennen juhannusta ja työhön menee arviolta pari vuotta. Hyvä että korjataan.
 Ai niin. Vesilintujen näkeminen rajoittui tällä reissulla yhteen yksinäiseen joutseneen.