Vaisakon kevät

Vaisakko on pieni luonnosuojelualue Halikossa, vain kymmenisen kilometriä Salosta Turkuun päin vanhaa 1-tietä ajettaessa.Itse asiassa Salon kaupunki  on yllättävän lähellä, Halikonlahden toisella puolella. Paikka tuntuu olevan hyvin paikallisten tiedossa mutta muuten sitä ei laajemmin tunneta.  Retkipaikka -sivuilla ollut blogikirjoitus sai minut kiinnostumaan tästä kohteesta, etenkin kun kirjoituksessa hehkutettiin alkukevään kukkaloistoa Vaisakossa.

Huhtikuun puolivälin joutilaana viikonloppuna päätin lopulta lähteä katsomaan, miltä Vaisakossa näyttää ja myöhemmin kävin siellä vielä kahdesti ihastelemassa suurten tammien ja vaahteroiden katveessa kukkivia vuokkoja, imiköitä ja kiurunkannuksia.
 
Parkkipaikan opastaululta lähtee noin kilometrin mittainen liittymäpolku luonnonsuojelualueelle. Varsinainen luonnonsujelualueella kulkeva lenkki on noin 1,5 km, joten yhteensä patikoitavaa tulee  vajaat neljä kilometriä. Maastoltaan reitti on helppo, isompia nousuja on vain yksi, polut ovat hyvässä kunnossa ja reitillä on kivasti opastauluja, joissa kerrotaan alueen historiasta, kasveista ja linnuista.

Alueelle on rakennettu kattavasti pitkospuita, jotka ovatkin tarpeen sillä varsinkin alkuosassa reitti kulkee kosteikon reunassa. Huhtikuun puolivälissä suuret puut olivat vielä lehdettömiä, mutta sinivuokkoja oli enemmän kuin olen eläessäni nähnyt - edes yhteensä. Valkovuokkoja sen sijaan oli vielä vain yksittäisesti siellä täällä.

Vuokkojen lisäksi Vaisakossa kasvaa imikkää, joka on suhteellisen harvinainen  kasvi, jota esiintyy vain aivan eteläisimmässä Suomessa. Imikän kukinto on hauska; nuoret vasta avautuneet kukat ovat aina vaalean punaisia mutta ne muuttuvat vähitellen vaaleansinisiksi. Samassakin kukkavarressa voi siis olla eri värisiä kukkia. Kasviopas kertoi että värin muuttuminen liittyy solujen vanhetessa tapahtuviin happamuuden muutoksiin.  Enpä olisi tuotakaan tiennyt ilman Vaisakossa käyntiä.









Vaisakon luonnonsuojelualuetta voisi luonnehtia jalopuulehdoksi sillä valtapuina ovat koivujen ja raitojen lisäksi tammet ja vaahterat. Opastaulu kertoi, että alueen reunalla oleva laakso on ollut aikoinaan Wiurilan kartanon hakamaita, missä karjaa on kesäisin laidunnettu. Nyt maisemanhoitoa ja ennallistamista tehdään kaatamalla vähitellen 70-luvulla istutettua koivikkoa. Sen verran harvoin olen nähnyt isoja tammia muuta kuin istutettuina että olin kyllä suorastaan mykistynyt näistä upeista puuvanhuksista; lehdettöminäkin vaikuttavia ilmestyksiä! Miltähän syksyllä mahtaakaan näyttää!

 

 

Olin liikkeellä aamulla joten sain kulkea koko reitin omassa rauhassani ja muita retkeilijöitä tuli vastaan kun olin jo palaamassa parkkipaikalle.Kamera räpsyi ahkerasti ja jälkeenpäin olin erityisen tyytyväinen mustavalkokuviin pitkospuupätkältä. Isojen raitojen muodostama uljas kuja ja vähän "spooky" tunnelma viehättivät silmääni.

 
Toisen reissun Vaisakkoon tein Vappuna. Sain houkuteltua mukaan jopa Miehen, joka meillä asuu, vaikkei hän varsinaisesti olekaan luontoihminen siinä mielessä, että tuntisi kasveja tai lintuja (pikkulintu-isolintu-luokittelu riittää). Vapunpäivän kaunis sää oli houkutellut Vaisakkoon paljon kulkijoita. Aika monella näytti olevan kamera tai pari tai kiikarit kaulassa roikkumassa ja muutkin kuin minä konttasivat kukkia kuvaamassa.


 
 


Parissa viikossa kevät oli edennut huimasti. Huhtikuun harmahtava perusväri oli vaihtunut alkukevään raikkaaseen vihreään. Valkovuokkojen kukinta oli parhaimmillaan ja Manner-Suomessa harvinainen keltavuokkokin kukki upeasti.

Kiurunkannus oli minulle uusi tuttavuus ja ihastuin siihen heti. 





Kolmas reissu ajoittui toukokuun puolivälin jälkeen. Silloin vuokkojen ja muiden aikaisten kevätkukkijoiden aika oli jo ohi mutta vastapainoksi isojen puiden vihertyminen antoi jo aavistuksen siitä millainen hämärä lehto Vaisakko onkaan kesällä.  Ehdottomasti aion käydä siellä myös ruska-aikaan, jolloin vaahterat ovat kauneimmillaan.

 
Ai niin. ajo-ohje. Vanhaa ykköstietä Halikosta Turkuunpäin, käänny Angelniemen risteyksestä vasemmalle ja noin puolen kilometrin päästä jälleen vasemmalle( 2. tienhaara). Jatka tätä tietä kilometrin verran ja seuraa sitten Vaisakon opasteita parkkipaikalle





.