Luonnonkukkapäivän retki järjestettiin Pihtiputaalla tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa mutta aikaisempina vuosina en ole päässyt kertaakaan osallistumaan. Sitä mukavampi oli nyt lähteä ohjatulle retkelle mukaan. Aamulla keli näytti huonolta metsäretkeilyn kannalta; taivas oli tasaisen harmaa ja vettä satoi vaihtelevalla intensiteetillä. Sääennuste lupaili kuitenkin vain pientä tihkuttelua puolenpäivän aikaan, joten päätin käydä katsomassa, olisko lähtöpaikalla muitakin sadetta uhmaavia. Olihan siellä: retkioppaiden lisäksi meitä oli kymmenisen henkeä.
Louhurannan luonnonsuojelualue on vain parin kilometrin päässä Pihtiputaan keskustasta mutkaisen hiekkatien päässä. Alue on noin kahdeksan hehtaarin laajuinen Alvajärven rantaa kohti laskeva kivikkoinen monimuotoinen metsä. Märällä kelillä kivikkoisella polulla sai tosiaan kulkea kieli keskellä suuta, ettei päädy ihailemaan varvikkoa lähietäisyydeltä. Liukkaiden kivien lisäksi oman haasteensa toivat kivien ja juurien väliin jäävät kolot ja onkalot.
Supan pohjalla mustikkavarvikko vaihtuu kostean lehdon kasveihin kuten sudenmarja, mustakonnan- marja (oik), erilaiset saniaiset, kevätlinnunherne (vas), oravanmarja, lillukka ja tietenkin metsäkurjenpolvi.
pohjoisessa Keski-Suomessa mustakonnanmarja on varsin harvinainen, eikä kevätlinnunhernettäkään joka metsästä löydy.
Minulle varsinaiset wau-elämykset tällä retkellä olivat saniaslehdon reunalta bongattu laaja kasvusto tähtitalvikkeja (yllä) sekä siellä täällä polun vieressä kukkineet valkolehdokit (vas). Valkolehdokki on uhanalainen ja rauhoitettu koko Suomessa.
.
Kuljimme merkatunpolun aivan järven rantaan asti, missä on partioilaisten maja, nuotiopaikka ja sauna. Rannassa viimeistään valkeni, miksi paikan nimi on Louhuranta. Erinomainen retki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti