Kurjenrahkan sammakkokuoroa kuuntelemassa

Usein käy niin, että kun suunnittelee ulkoilureissua vaikka viikonlopulle tai muulle vapaapäivälle, niin luonto pistää kelin ylösalaisin ja hyvät suunnitelmat jäävät toteutumatta.  En nimittäin ole niin innokas retkeilijä että lähtisin tarpomaan kelissä kuin kelissä. Lienenkö tullut vanhaksi vai minkä takia tuntuu, että kaatosateessa patikoinnissa ei ole mitään hohdokasta, saati nautinnollista. Jokunen viikko sitten sattui hieno, aurinkoinen kevätkeli vapaapäivälle ja ilman minkäänlaista ennakkosuunnittelua päätin ajella Kurjenrahkan kansallispuistoon, koska se on lähellä enkä ollut siellä koskaan käynyt.

Ex-tempore- retkelle ei kannata asettaa patikointitavoitteita kovin korkealle. Niinpä päätin tällä kertaa vain kävellä jonkun sopivan tuntuisen pätkän ja palata samaa reittiä takaisin.Siinä voisi samalla räpsyttää kameraa jos löytyisi jotain kuvattavaa tai vain nauttia hienosta kevätpäivästä. Opastaulusta ei ollut juurikaan apua reittisuunnittelussa, vaikka se omaperäinen taideteos olikin.

Parkkipaikalta pienen metsätaipaleen jälkeen tulin Kurjenrahkan suon laitaan. Tässä oli myös muutama selkeä opasviitta. Pidemmälle kierrokselle  Savojärven ympäri en tällä kertaa halunnut, joten jatkoin suoraan suon yli Kuhankuonolle.












Tuo ei ole opastaulu vaan toukkien tekosia.



Avaraa suomaisemaa riitti joka suuntaan ja hyviä pitkospuita pitkin oli suorastaan ilo kulkea.  Keväisen suon monenlaiset värit ja sävyt loistivat auringossa aivan parhaimmillaan. Sininen taivas ja poutapilvet kruunasivat kauniin kevätpäivän.

Muuan vastaantulija oli pysähtynyt selvästikin kuuntelemaan ja katselemaan jotain kiinnostavaa. Sitten minunkin korvani tavoitti matalaa ääntä, jota en osannut heti tunnistaa mutta lähempänä hoksasin, että sehän oli sammakoiden kuoro, joka kurnutti kaikesta sydämestään kevään riemua. Sammakoita oli sadoittain kerääntyneenä vetiseen suolammikkoon, niitä mönki sinne tänne joka suuntaan. Kurnuttaessa sammakoiden vaaleampi kaulanahka pullisteli mahtipontisesti ja näytti siltä, että kaikki kurnuttivat kohti aurinkoa. Miksiköhän?

Kävin vielä katselemassa Savojärven maisemia leirikeskuksen rannassa ja palailin sitten takaisin päin. Sammakkokuoroa oli ihailemassa uusi porukka retkeilijöitä. Minäkin kuuntelin vielä hetken ennenkuin suuntasin takaisin autolle. Olipa hieno luontoelämys tämä sammakkokuoro!