Jättiläisen ritsakivi ja pari muuta

Tulossa olevaa kesää odotellessa kävin mökiltä käsin tarkistamassa mahdollisia eväsretkikohteita, joissa voisin käydä kuusivuotiaan reppuretkikaverin kanssa.  Eli matka ei saisi olla liian pitkä, vähän pitäisi olla jotain jännittävää ja tietenkin pitää olla paikka eväiden syömiseen. Yksi mahdollinen kohde voisi ilman muuta olla Kivimäen näkötorni ja laavu Pihtiputaan Korppisilla.

Isokivimäki sijaitsee reilut kymmenen kilometriä Pihtiputaalta Keiteleelle päin.  Kivimäen kierros on noin viisi kilometriä pitkä rengasreitti joka kiertää Íson ja pienen Kivimäen sekä Syväjärven ympäri. Olen tuon reitin pari kertaa kulkenut  aikaisempina kesinä ja arvelen että se saattaisi olla vielä pienelle retkeilijälle liian hankalakulkuista maastoa. Parkkipaikalta polun alkuun on alle kilometri hyväkuntoista metsäautotietä. Polku lähtee puiden välistä kuin varkain nousemaan yhä ylemmäs.

Ensimmäinen pysähdys tulee valtavan siirtolohkareen kohdalla. Mikälie jättiläisen ritsakivi lennähtänyt keikkumaan toisen kiven niskaan?  Lohkareen alle jää reilusti ihmisenmentävä luola jossa voisi hätätilassa vaikka yöpyä sateelta suojassa.  Ehdottomasti jännittävä paikka.

 

Onneksi kuitenkin vielä ylempänä on oikea laavu ja nuotiopaikka. Tällä reissulla en ottanut laavulta kuvia kun oli useampi perhekunta lastensa kanssa makkaranpaistossa enkä arvannut alkaa vieraita ihmisiä kuvaamaan.  Yksi nelivuotias tosi teki innokkaasti tuttavuutta: " mun nimi  Annika, mun äiti on toi punatakkinen ja sen nimi on Tiina mun isä on Pentti, tän pehmopupun nimi on Jussi, mikäs sun nimi on, miksi sinä kuvaat noita kiviä, mihin sinä nyt meinaat mennä ... "  Kyllä tässä kelpaakin korppukahvit hörpätä ja maisemaa ihailla vaikka kuva onkin ylivuotinen.

Kyläseuran talkoilla ja EU:n suosiollisella tuella rakentama näkötorni on toistakymmentä metriä korkea ja sieltä on huikasevat näkymät kymmenien kilometrien päähän joka suuntaan. Kolimajärven pitkä  ja sokkeloinen selkävesi siintää kauempana. Alueella pesivää kalasääkseä ei näkynyt tällä kertaa.

Kävin kävelemässä jonkin matkaa pirunpellonomaista kivikkoa testimielessä.  saa olla tarkkana ettei nilkat pyörähdä ympäri. Joihinkin paikkoihin on tehty pitkospuut mutta aikamoista kivikkoahan tämä Kivimäki on.

 Varmaan voisimme pikkuretkeilijän kanssa kävellä jonkin matkaa edestakaisin ja ihmetellä jäkäliä, kelonkarahkoita ja kummallisia kiviä. Olisihan siinä vähän erilaista katseltavaa. Ehkä vanamotkin jo ensi viikolla kukkivat.