Vappukuoharia Teijolla

Uudet vaelluskengät vaativat tietenkin kevyen sisäänajo-patikoinnin. Vappuaatto oli tähän juuri sopiva päivä; mitäpä olisin kotona yksinänikään tehnyt. Päätin suunnata Teijon kansallispuistoon, jonne kotoa tulee matkaa kuutisenkymmentä kilometriä. Sää oli mitä aurinkoisin ja mieli korkealla. Olin katsonut etukäteen kansallispuiston nettisivuilta, että Sahajärven polku olisi  sekä maisemaltaan kiinnostava että rapakuntoiselle reppuretkeilijälle sopivan lyhyt ja helppo patikoitava.

Lenkki lähtee kartanon vanhalta voimalaitokselta ja kiertelee parisen kilometriä Sahajärven rantoja ja palaa lähtöpaikalle puron kulkua myötäillen.

Virallisesti polku olisi kai seurannut metsäautotietä mutta lähdin seuraamaan kalliolle vievää polkua ja maiseman puolesta se olikin hyvä valinta.  Sahajärven pinta oli täysin tyyni ja vastaranta peilautui hienosti siihen.

Polku laskeutui kalliolta aivan järven rantaan, mistä olikin hyvä tiirailla lintuja ja vain ihailla hienoa maisemaa.

Pidin pienen levähdystauon hiekkapohjaisen uimarannan tuntumassa. Vesi oli kädellä kokeillen aika kylmää joten väistin täpärästi houkutuksen kahlailla rantavedessä.  Sen sijaan siinä istuskellessani sain seurata tikan kevätpuuhia rantamännyn oksalla
















Uimarannasta matka jatkui isojen mäntyjen reunustamaa polkua. Ei tässä tosiaan mitään reittimerkkejä tarvinnut kun polku oli näinkin selvä.

Niemenkärjen kierrettyäni eteeni avautui maisema toiselle rannalle, joka olikin ihan eri luonteinen kuin edelliset loivan pyöreät rantakalliot. Nyt oli jylhää ja jyrkkää! Korkeimmat kohdat nousivat varmaan parikymmentä metriä järvenpinnan yläpuolelle.

Sahajärvi on noin 30 metriä korkeammalla kuin kilometrin päässä oleva merenpinta. Järvestä lähtevä vaatimaton puro ryöppysi paikoitellen vaahtona kuin isompikin koski. Kunnon vappukuoharit siis! Muutamassa kohdassa näkyy ihmisen kädenjälki kun puroon on rakennettu isoista kivistä patoja ja muita rakenteita joilla veden kulkua on joskus muinoin yritetty ohjailla.

 

Puron suvannossa bongasin telkkäpariskunnan joka lipui rauhallisesti edestakaisin veden ääressä kasvavien puiden peilikuvassa.

Valko- ja sinivuokot olivat parhaimmillaan joten niitä tallentui kameraan taas kotitarpeiksi. Hyvä reissu kaikenkaikkiaan. Kyllä tämä oli minulle ihan passeli tapa viettää vapunaattoa. En kaivannut valkolakkia,karanneita ilmapalloja, serpentiiniroskaa saati ihmisruuhkaa.